Rauhoittumisen taito eri tilanteissa ja ympäristöissä on avain hyvinvointiin – niin ihmisille kuin eläimillekin. Ihmisille on olemassa mindfulness-harjoituksia ja jokainen on itse vastuussa omasta stressinhallinnastaan. Eläin – koira – sen sijaan elää meidän ihmisten yhteiskunnassa ja joutuu meidän vuoksi ja meidän kanssa eri tilanteisiin ja ympäristöihin, joissa se toimii vaistonvaraisesti ja kokemustensa perusteella. Tästä syystä koiralle olisi hyvinvoinnin nimissä opetettava rauhoittumisen taito. Tässä artikkelissa neuvotaan, miten tämän taidon voi pennulle opettaa ja miten sitä kannattaa soveltaa myös aikuisen koiran kanssa koko sen elämän ajan. Koira, jonka annetaan olla kiihtyneessä stressaantuneessa tilassa, esim. antamalla sen rähjätä hihnassa yrittämättä rauhoittaa koiraa, ei voi hyvin. Se myös helposti antaa pelkonsa laajeta ja lisää kiihtynyttä käytöstään yhä uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin.

Alkuopetus pennun kanssa

Pentu opetetaan rauhoittumaan aluksi ihmisen sylissä. Tämä ihan senkin vuoksi, ettei se rimpuilemalla pääse putoamaan sylistä ja tällä tavoin vahingoittumaan. Pentu otetaan syliin ja pidetään lempeästi kiinni takapuolen alta toisella kädellä ja etujaloista toisella kädellä niin, että etusormi ja peukalo tekevät renkaan toisen etujalan ympäri (turvaote).

Kun pentu on rauhaton ja pyrkii pois sylistä, tiukennetaan otetta hieman, pieni napakka ote riittää. Ajoitus on tärkeä, että koira yhdistää seuraamuksen sen käytökseen. Kun pentu on taas rauhallinen, löyhätään ote heti takaisin lempeäksi. Tällainen otteen napakoituminen on hyvä esimerkki positiivisesta rankaisusta (lisätään jotakin epämiellyttävää) ja otteen löyhääminen negatiivisesta vahvisteesta (jotakin epämiellyttävää poistuu). Pennun rauhallinen käytös saa aikaan sille miellyttävän olon, ja pennun rimpuileminen saa aikaan sille epämiellyttävän olon. Napakka ote ei kuitenkaan saa olla liian napakka, ettei pentu pelästy ja ala puolustaa itseään ja sen vuoksi rimpuilemaan lisää. Omistajan tarvitsee olla kärsivällinen. Kun pentu on rauhallinen vähän pidemmän ajan (esim. 10 sekuntia), lasketaan se alas (positiivinen vahviste, jotakin miellyttävää lisätään). Pidä jatkossa aina huolta siitä, että pentu pääsee sylistä pois vain rauhoittumalla. Jos kiemurtelu alkaa juuri, kun olet laskemassa pentua alas, nosta se uudestaan ylös ja rauhoita lisää. Hyvinvoinnin avain on opettaa kaikille lemmikeille, että niistä voidaan tarvittaessa pitää kiinni ja että poispääsyn ehtona on rauhoittuminen. (Lähde: Tuire Kaimio, Pennun kasvatus)

Aikuisen koiran kanssa

Kun koira on oppinut pennusta saakka rauhoittumisen taidon, sitä taitoa kannattaa käyttää läpi koiran elinajan. Pieni koira on aikuisenakin helppo napata syliin, jos painoa on enintään 5-6 kg. Mutta useimmat koirat ovat isompia, joten sylissä rauhoittaminen ei onnistu. Sen sijaan aikuisen koiran pää voidaan ottaa ”syliin” käsien väliin.

Opetetaan ensin katsekontakti vihjeestä, esim. ”täällä” tai ”katso”. Koira voi istua omistajan edessä ja omistaja odottaa nakin paloja omassa suussaan, että koira katsoisi omistajaa silmiin. Sillä hetkellä, kun koira vilkaisee, omistaja voi naksauttaa klikkerillä ja pudottaa suustaan nakin palan koiralle. Samalla kun koira koppaa nakin ilmasta, voidaan sanoa vihjesana ”katso”. Tehdään toistoja niin, että katsekontaktikäytös alkaa sujua. Myöhemmin vihje annetaan ensin, sitten koira katsoo ja sitten vasta palkitaan koira. Myöhemmin palkkio voi tulla taskustakin, kun koira jo osaa ottaa katsekontaktin.

Nyt yhdistetään koiran ”syliin” ottaminen, eli koira pyydetään istumaan, omistaja ottaa koiran pään ”syliin” omien käsiensä väliin (ei kuitenkaan tarvitse pitää päätä omistajan vartaloa vasten, ainoastaan käsien väliin riittää). Sanotaan ”katso” ja koira ottaa omistajaan katsekontaktin. Palkkioksi ohjaaja silittää koiraa molemmin puolin päätä poskia myöten rauhallisesti. Tässä ollaan rauhoittumassa minuutin tai vaikka 20 minuuttia. Tämä on hyvä mindfulnessharjoitus sekä ihmiselle että koiralle, katsellaan vaan toista silmiin ja ollaan rauhallisia ja lempeitä. Tätä harjoitellaan eri ympäristöissä ja tilanteissa. Tämä harjoitus ei vaadi makupaloja lainkaan, eli jos ne unohtuvat kotiin, niin se ei estä harjoittelemasta. Pääasia, että on kädet mukana, joilla voi silittää ja ääneen voi rauhallisesti kehua koiraa.

Sama harjoitus kannattaa tehdä sekä koira istuen että koira maaten. Kun koira on kyljellään maaten, ei tietenkään tarvita katsekontaktia. Poispääsyn ehtona on rauhallisena pysyminen kyljelleen maaten. Jos koira liikkuu, ohjaaja käsillä ja äänellä vaatii napakammin, että koira rauhoittuu. Ja kun koira rauhoittuu, kädet ja ääni muuttuvat heti lempeiksi.

Käsitteleminen ja hoitotoimenpiteet

Pennulle on opetettava kaikenlaista, mm. käsittelyä, pesua, kynsien leikkuuta, turkin hoitoa. Pennusta saakka harjoitellaan sylissä rauhoittumista ja samalla tavalla harjoitellaan myös rauhallisena pysyminen koko käsittelyn ja hoitotoimenpiteen ajan. Esimerkiksi, kun pentua pestään ja pentu rimpuilee, ote napakoituu hieman ja odotetaan, että pentu rauhoittuu. Kun pentu rauhoittuu, ote löystyy ja pesemistä jatketaan. Poispääsyn ehtona on rauhallisena pysyminen pesemisen, turkin hoidon, kynsien leikkuun tai hampaiden tarkistelun ajan. Aluksi nämä tehdään vain hyvin lyhyen ajan, niin että harjoitus todella onnistuu.

Ohitustilanteet

Itselleni käy usein niin, että unohdan ulkoilulenkille lähtiessä makupalat kotiin. Pientä remmirähinään taipuvaista koiraani olisi hyvä aina tilaisuuden tullen vastaehdollistaa makupaloilla vastaan tuleviin koiriin, mutta tässä on kaksi haastetta. Toinen on makupalojen unohtaminen kotiin ja toinen on tämä kaupunkiympäristö, jossa vastaantuleva koira tullessaan kulman takaa on välittömästi liian lähellä, jotta oma koirani olisi enää rauhallinen vastaehdollistamista ajatellen.

Olen käyttänyt tässä tapauksessa rauhoittamista tilanteessa näin: lempeän päättäväisesti ohjaan rähjäävän pikkukoirani luokseni hihnalla. Menen kyykkyyn ja otan koiran ”syliini” ottamalla sen pään käsieni väliin, sanomalla ”istu” ja ”katso”. Kun pikkukoira istuu minua vastapäätä ja katsoo minua silmiin, silitän sitä rauhallisesti molempia poskia pitkin ja kehun rauhallisesti. Sillä välin ohittava koira saa mennä meidän ohitse kaikessa rauhassa. Jos pikkukoirani liikkuu tai sen silmät pyörivät, tiukennan otettani hieman ja sanon napakammin ”istu – katso”. Ja heti, kun pikkukoira katsoo minua, löyhään otetta ja silitän ja kehun rauhallisesti. Tämä on auttanut pikkukoiraa rauhoittumaan tilanteissa hämmästyttävän nopeasti, ja huomaan, ettei se enää reagoi yhtä tulisesti uusissa tilanteissa.

Harjoituskentät

Jos koira käy kierroksilla harjoituskentistä (tai muista ympäristöistä), ottaisin tämän rauhoittumisharjoituksen vakiintuneeksi virittelyksi kentän reunalle ennen kuin varsinainen harjoitus tehdään. Koira saa rauhoittua niin monta minuuttia kuin sen tarvitsee ja ohjaajallekin tällainen keskittymisen tila tekee vain hyvää. Koira istuu ohjaajan edessä ja katsoo ohjaajaa silmiin, ohjaaja silittää koiraa molemmin puolin päätä rauhallisesti ja katsoo koiraa silmiin. Kun koira on rauhoittunut, voi varsinainen harjoitus alkaa.

Rauhoittuminen ja sen soveltamisen taito

Meillä koiranomistajilla olisi hyvä olla koiran rauhoittamisen keinoja ja tapoja, joita voimme käyttää siitä huolimatta, ettei mukana ole muuta kuin omat kädet ja oma ääni. Olisi hyvä, jos koira osaisi arvostaa meidän sosiaalista hyväksyntäämme ja meidän hyväilevää käsittelyämme. Itse koen, että koiran rauhoittumisen taito sekä istuen (meillä vihjeestä ”istu – katso”) että kyljelleen maaten (meillä vihjeestä ”käy pötköttään”), ovat olleet sovellettavissa ja hyödyksi niin monessa tilanteessa, että siksi halusin jakaa nämä ajatukset eteenpäin. Paras esimerkki tällaisesta hyödystä on onnistuneesti röntgenkuvien ottaminen koirasta – ilman nukuttamista ja rauhoitusaineita, pelkästään koiran omalla rauhoittumisen taidolla. Jospa joku muukin saisi lisää hyvinvointia omaan ja koiransa elämään näillä keinoin.