Vuonna 2017 meillä ei menny niinku Strömsössä. Takana on kaksi 3-luokan ipo-koetta, joista molemmista tuloksena hylätty. Voisi ajatella, että nyt jos koskaan kannattaisi vaihtaa lajia tai harrastusta.

Mitä on epäonnistuminen?

Epäonnistuminen on aina oppimista. Se on elämän läpi jatkuvaa yritystä ja erehdystä. Uskon, että ihminen on täällä maapallolla elämän koulussa oppimassa, kehittymässä ja henkisesti kasvamassa parhaaksi omaksi itsekseen. Uskon, että jokainen ihminen on oman elämänsä superstara ja jokaisella on jotain mahtavaa annettavaa, kunhan uskaltaa kasvaa aidoksi omaksi itsekseen, kohdata haasteet vaikka pelottaa ja jättää suojamuurit ja roolit pois. Se tapa, millä me opimme, on nimeltään ”yritys ja erehdys”. Me yritämme, ja joskus onnistumme, yritämme ja joskus epäonnistumme. Koko ajan me kuitenkin opimme tärkeitä asioita. On valtavan tärkeää saada oppia molemmilla tavoilla, koska se hioo taitoja ja tietoja ns. molemmista suunnista. On tärkeää saada kokemus ja tunne siitä, mitä minä en halua tai mitä en ole. Opimme olemaan vahvemmin ja enemmän omia itseämme.

Koiraharrastuksessa epäonnistuminen kertoo tärkeää tietoa koulutuksen onnistumisesta, onko vahvisteiden ja rangaistusten ajoitus ollut oikea, onko koira aktiivinen ja iloinen, ovatko kriteerit olleet sopivia ja ovatko ne säilyneet vai lipsuneet, onko palkkion tiheys tai laatu ollut toimiva, onko koira liikaa lelussa kiinni vai tekeekö se yhteistyötä ohjaajan kanssa, onko liikkeiden osissa jäänyt jotakin kouluttamatta tai vahvistamatta, nauttiiko koira liikkeiden kaikkien osien tekemisestä jne.

Keskittyminen olennaiseen

Se mihin keskityt, kasvaa vahvemmaksi. Se mitä harjoitat, kasvaa vahvemmaksi. Jos keskitymme jonkin asian puuttumiseen, epäonnistumiseen, negatiiviseen lopputulokseen, tulee paha olo ja stressi. Jos taas keskitymme onnistuneisiin liikkeisiin ja liikkeiden osiin siitä huolimatta, että kilpailusta tulee hylätty tai huono arvosana, tulee voimaantuminen, motivaatio ja halu saada asiat toimimaan.

Keskittyessämme pelkästään virheeseen ja epäonnistumisen aiheuttamaan häpeään, epäonnistumisen tunne on ihan kamala tunne. Nousee turhautumista, kiukkua, väsymystä ja luovuttamisen halua. Tekee mieli toisena hetkenä myydä koiravarusteet ja koirat, ja toisena hetkenä sisuuntuu ja tekee mieli saman tien lähteä tekemään liian kireällä pipolla 10 tunnin intensiiviharjoitus (minkä kaikeksi onneksi jättää kuitenkin tekemättä).

Keskittyessämme onnistuneisiin osiin epäonnistumisesta huolimatta, nousee neutraali ja voimaannuttava tunne, ”minä pystyn tähän vielä”. Moni ihminen tulee halaamaan ja osa kysyy, että miten sinä nyt jaksat tai joko olet päässyt tästä asiasta yli. Itsellä on harvinaisen seesteinen olo: ”En ole mihinkään romahtanut. Näin itse suorituksessamme valtavasti hyvää ja moni asia on mennyt eteenpäin. Olen itse valtavan tyytyväinen moniin liikkeisiin.”

Aina joskus tulee vastaan ihmisiä, jotka ovat tiedostamattaan tai tietoisesti valmiita henkisesti horjuuttamaan toista ihmistä. Nämä ihmiset eivät itse ole kovin varmoja itsestään ja siksi olo on parempi, kun horjuuttaa toistakin. Voidaan sitten huojua yhdessä. Jos tällainen ihminen tulee antamaan liian musertavaa kritiikkiä, mikä on aina myös vain tämän ihmisen henkilökohtainen mielipide, on hyvä vastata vain, että ”kiitos mielipiteesi jakamisesta, mutta minä olen eri mieltä”. Tämän jälkeen voi ottaa vaikka etäisyyttä ja jättää tällainen ihminen omaan draamaansa. Oma mielenrauha ja seesteinen olo säilyy.

Epäonnistumisen pelko

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat niin kauhuissaan epäonnistumisesta, että he lopettavat mieluummin jopa harrastamisen kuin epäonnistuvat enää kertaakaan uudestaan. Epäonnistumisen pelko syntyy lapsuudesta, mahdollisesti koti- tai kouluympäristöstä, jossa joku vanhempi tai opettaja on toistuvasti nolannut, vähätellyt ja kritisoinut virheen tekijää liian musertavasti. Ihmistä ei ole tuettu tai opastettu, tai hänelle on annettu epärealistisia vaatimuksia. Kokemus jättää ihmiseen sisäisen paineen ja elinikäiset arvet, jos traumaa ei käsitellä ja ihminen vapaudu sitä kautta menneisyyden painolastista.

Epäonnistumisen pelko voi aiheuttaa myös sisäisen paineen välttää epäonnistumista yli-intensiivisellä suorittamisella, menestyksen tavoittelulla ja tavoitteiden pakonomaisella saavuttamisella. Vaikka saavuttaisi meriittejä ja titteleitä, sisällä on edelleen paine ja kipu, epäonnistumisen pelko.

Puhuttaessa koiran epäonnistumisen pelosta, eli koira ei uskalla enää lainkaan yrittää, koska epäonnistumisesta saa liian musertavaa palautetta, käytetään termiä ”opittu avuttomuus”. Koira oppii olemaan passiivinen, koska kokee olevansa sillä tavalla turvassa. Ratsastuskoulun hevonen, jolla on opittu avuttomuus, on esimerkiksi karsinassaan passiivinen eikä ota kontaktia enää ihmisiin, koska sen kanssa ei olla oltu kommunikoivia, kärsivällisiä, käytöksiä ja aktiivisuutta vahvistavia, ja sille on annettu liian musertavaa palautetta tai jopa pelkkää välinpitämättömyyttä.

Tunteen hyväksyminen

On täysin inhimillistä, että epäonnistumisen tunne on useinmiten kivulias ja kamala. Ei ole helppoa olla keskittymättä virheeseen ja sen tuottamaan häpeään. Näissä tilanteissa täytyy kuitenkin ensisijaisesti olla välittämättä muista, muiden puheista ja ajatuksista, sekä olla itselleen armollinen ja kannustava. Kun hyväksyy itselleen nousseen epäonnistumisen tunteen ja antaa itselleen aikaa olla siinä ja kokea se täydesti, se menee nopeammin ohi. Kivun kautta löytyy motivaatio toimia. Mieli rauhoittuu ja aivosolut kykenevät taas toimimaan. On aika tehdä analyysi, mitä tästä opimme.

Kyky ja taito epäonnistua

Kyky epäonnistua taidokkaasti on yksi menestymisen edellytys. Jokainen menestynyt ihminen on taatusti epäonnistunut elämässään useita kertoja, mutta heillä on asenne kohdillaan epäonnistuneissa asioissa ja tilanteissa. Epäonnistumisen taitoa on:

• olla syyttämättä ketään epäonnistumisistaan
• tiedostaa virhe
• myöntää virhe
• ymmärtää virheen tuoma oppiläksy, mitkä tekijät johtivat epäonnistumiseen ja miksi
• elää tässä päivässä ja toimia viivyttelemättä
• tehdä päämäärän saavuttamiseen auttavaa tutkimustyötä, analysointia, kursseilla ja seminaareissa käymistä, kysymysten esittämistä ja vastausten keräämistä
• hyväksyä epäonnistuminen oppimisprosessin tärkeäksi osaksi
• suunnitella harjoituksia niin, että virhe saadaan korjattua ja haluttu suoritus onnistumaan
• harjoitella rakkaudesta lajiin (eikä epäonnistumisen pelosta)
• kilpailla sisukkaasti uudestaan
• nauttia päämäärän tavoittelusta (itse matkan tekemisestä) epäonnistumisista huolimatta
• olla kiitollinen kaikesta tästä kokemisesta ja tunnerikkaasta elämisestä