Kuulin taannoin erään tuomarin puhuvan: ”…kun arvostelin pitkästä aikaa hakukokeessa ja koirien taso minusta oli selvästi kehittynyt semmoiseen ”kokonaisvaltaiseen” suoritukseen päin, mutta ohjaajat tekivät suunnilleen kaikkensa pilatakseen homman…”. Tämä herätti minut miettimään, mikä ohjaajan tehtävä on ja mikä taas ei olisi lainkaan hyväksi ohjaajan tehdä. Uusien hakusääntöjen yksi tärkeimmistä asioista, mitä ohjaajien tulisi muistaa, on se, että aikaa on ihan hitosti! Ohjaamisessa ja radan ajamisessa ei saa olla kiire! Koiralla tulee saada olla työrauha, jotta jokaisella etsintäpistolla koko piston kattama alue tulee takalinjalle asti etsityksi. Ja koiran työrauha rikkoontuu monella tavalla helposti, esimerkiksi ohjaajan kehon tai äänen jännitteisyys ja kireys (johtuu esim. kiireestä), liiasta hosumisesta, tai epävarmuudesta, liiasta höpöttämisestä, josta kuuluu läpi ohjaajan hermostuneisuus. Jos ohjaaja ei luota koiraan, hän voi alkaa miettiä hyvin epäolennaisia asioita, jolloin koko suorituspaketti on vaarassa hajota – keskittymiskupla poksahtaa rikki.

Ohjaajan työskentely

Ohjaajan tehtävä on lopulta hyvin yksinkertainen hakuradalla. Hän katsoo pääasiassa koiraa koko suorituksen ajan. Hän lähettää koiran etsimään ja seuraa rauhassa paikallaan hetken (noin 20-30 metriä koiran etenemistä), jotta näkee mihin suuntaan koira lähtee. Sen jälkeen ohjaaja etenee keskilinjaa rauhallisesti kävellen 10-25 metriä eteenpäin (riippuen maasto- ja sääolosuhteista) ja katsoo seuraavan lähetyspaikan valmiiksi (lukee maastoa ja siitä selkeän kohdan, mistä voi lähettää) ja jää odottamaan koiraa takaisin, tai kutsuu koiran takaisin. Kun koira tulee takaisin ohjaajan vierelle, ohjaaja lähettää koiran taas etsimään. Ohjaaja toimii joka kerta samalla tavalla.

Jos koira tulee ohjaajan luokse jotain eri reittiä (esim. koira on työskennellyt selvästi taaksepäin), niin ohjaajan tulee tehdä päätös, että hän lähettää yhden ylimääräisen etsintäpiston alueelle, josta koiran olisi pitänyt tulla (jos se olisi työskennellyt oikein, eli eteenpäin). Näin aluetta ei jää tarkistamatta. Jos tämän päätöksen tekeminen on ohjaajalle vaikeaa, niin on parempi, että ohjaaja pysähtyy ja miettii asian rauhassa. Kuulin taannoin tuomarin sanovan myös näin: ”Minä en ymmärrä, mikä kiire meidän hakukisaajilla on – kukaan ei nytkään käyttänyt vissiin puoltakaan sallitusta ajasta, kun ne juoksi hikipäässä keskilinjaa eteenpäin. Eikä lainkaan tienneet, missä koira oli (käynyt)…”.

Tarkkailijan rooli

Ohjaajan tulee keskittyä olemaan rauhallinen ja itsevarma. Tällaisen ”Olen rauhallinen ja itsevarma” -mantran hokeminen auttaa. Ohjaajan tulisi luottaa koiraansa niin paljon kuin mahdollista ja antaa koiralle täysi vastuu maalimiesten löytämisestä. Ohjaajan tulee olla tarkkailijan roolissa ohjatessaan koiraa. Tarkkailijana hän huomioi, millä alueella koira on jo käynyt ja millä ei, ja kävikö koira takalinjalla asti, vai jäikö sinne aluetta tarkistamatta. Tarkkailijana hän katsoo maastoa ja etsii lähetyspaikan valmiiksi sillä välin, kun koira etsii toisella puolella etsintäaluetta. Tarkkailijana hän katsoo koiraa ja lukee koiran ilmeestä, onko sillä haju maalimiehestä vai ei, kun hän kutsuu koiraa luokseen. Tarkkailijana ohjaaja pidättäytyy ajattelemasta, mikä on hyvin tai huonosti, onko rata hyvä tai huono, tai missä maalimies voi olla piilossa. Tarkkailijan tehtävä on ainoastaan tehdä havaintoja ja toimia niiden mukaan, rauhallisesti ja itsevarmasti. Tarkkailijalla on myös rohkeutta pysähtyä ja tehdä lisää havaintoja, jos on tarvetta itse hahmottaa maastoa paremmin, tai tarvetta antaa koiralle hengähdys- tai juomistauko. Sillä kiire ei ole, eikä aika nykysäännöillä tule juuri koskaan loppumaan kesken.    

Ymmärrys

Ohjaajan on hyvä ymmärtää, miten paljon aluetta koira haistaa tuulen avulla yhdellä pistolla. Ymmärryksen kautta ohjaaja on vahva tiimin jäsen ja ohjaa koiraa parhaiten. Esimerkiksi jos on voimakas tuuli ja avonainen mäntymetsä maastona, koira voi haistaa maalimiehen hyvinkin kauas. Koiran lähetysten väli voi olla tällöin jopa 25 metriä keskilinjalla, vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle.

Rauhallisuus ja varmuus

Ohjaajan on hyvä pitää sanat ja liikkeet selkeinä ja yksinkertaisina. Tämä luo turvallisuuden tunnetta koiralle ja viestittää koiralle, että ”Kaikki on hyvin!”. Kun hyvin motivoituneella ja työskentelyhalukkaalla koiralla on ohjaajan myötävaikutuksen alaisena myös rauhallinen ja varma olo, se pystyy suorittamaan radan onnistuneesti.

Luottamus

On ymmärrettävästi koulutusvaiheita ja tilanteita, joissa koiraan ei yksinkertaisesti voi luottaa, että se löytäisi kaikki maalimiehet halukkaasti ja loppuun asti taistelutahtoa puhkuen. Mutta siinä vaiheessa, kun ohjaaja ja koira ilmoittautuvat hakukokeeseen, pyritään saattamaan koulutus siihen tilanteeseen, että koira olisi maksimaalisen motivoitunut löytämään. Ja sekin auttaa, jos koiran jokainen etsintäpisto olisi mahdollisimman samanlaatuinen, eli etsintäpiston tekeminen vie koiralta suurin piirtein aina saman ajan. Tähän voi koulutuksessa ainakin pitkällä aikavälillä pyrkiä, sillä se helpottaa ohjaajaa ajamaan koko radan hyvin rytmitetyllä ”lähetys-etene-kutsu” -toiminnalla. Ohjaajan on hyvä pääasiassa lähettää koira yhdelle alueelle vain yhden kerran. Ohjaajan tulee luottaa koiraan ja antaa koiralle vastuuta. Tällaisia luottamus- ja vastuunantoharjoituksia kannattaa tehdä paljon jo ennen kokeeseen menoa tekemällä siis paljon harjoituskoeratoja (ns. sokkoratoja, joissa ohjaaja ei tiedä maalimiesten sijainteja).  

Ylpeys ja ilo

Kaikilla tunteilla on omat energiataajuutensa. Ilo on kaikista energioista korkeavärähteisin. On hyvä keskittyä myös siihen, tuottaako hakuradan ajaminen keskittyneesti, rauhallisesti ja itsevarmasti ohjaajalle ja koiralle iloa. Jos tuottaa, niin siihen on hyvä pyrkiä myös koetilanteessa. Ohjaajan on aihetta olla ylpeä koirastaan ja muistaa, että koira on ohjaajalle sekä opettaja että oppilas.

Läsnäolo

Hakuradan ajaminen keskittyneesti on täydellinen flow-kokemus. Tarkkailijana oleminen on mindfulness-harjoitus. Ohjaaja keskittyy, tarkkailee ja on täysin kiinni hetkessä. Se on uskomaton ajatus, että koira elää jatkuvasti todella hetkessä. Itse on nähtävä jopa vaivaa, että pääsee läsnäolon tilaan. Tietoinen hyväksyvä läsnäolo tuo kuitenkin valtavasti nautintoa. Koiran ohjaaminen flow-tilassa on nautinto. On hyvä myös muistuttaa itseään, että koiran kanssa tekemisestä on hyvä muistaa nauttia myös sen takia, ettei voi koskaan tietää, mikä hakurata on se viimeinen yhteinen rata.

Rohkeus

Ohjaajan tulee edetä radalla rohkeasti, sillä se auttaa koiraa etsimään eteenpäin radalla. Mutta eteneminen tulee tapahtua rauhassa niin, että ohjaaja ehtii ja voi havainnoida ne alueet, jotka koira on jo etsinyt ja jotka on vielä etsimättä. Ohjaajan on hyvä edetä tasaisesti radan loppuun saakka. Kun koira etsii pisto kerrallaan syvälle ja kääntyy eteenpäin rataa, se löytää kaikki maalimiehet ajoissa varmasti.

Rakkaus

Ohjaajan paras palkka koiralle on oma sydän. Sitä voi jakaa koiralle joka kerta, kun koira tekee loistavan etsintäpiston. Viimeisellä löydöllä tuomarin luvasta ohjaaja antaa sydämensä kokonaan koiralle, kun työ on tehty. Vaikka radalla olisi ollut mitä epäonnistumista tai haastetta, koiralle on hyväksi saada kokemus, että löydöllä se saa kaiken hyväksynnän ja että koeradalta saa hyvän kokemuksen ja hyvän mielen. Nämä jäävät muistoksi kokeesta.